Kousetsu Hyaku Monogatari

Eng. Nimi: Requiem from the Darkness, Hundred Stories
Jaksoja: 13 (Tokyo Movie Shinsha)
Mangasovitus: -
Arvosana: 9-
Katsottu: Koko anime

RFTD on kyllä ehdottomasti kauhuanimeiden aatelia karmivine tarinoineen. Itse olen sen katsonut muutamaan otteeseen uudelleen ja olen jokaisesta kerrasta nauttinut suuresti. Pidän siitä, miten jokaisessa jaksossa on eri tarina, mutta sarjassa on silti yhtenäinen juoni - päähenkilö Momosuke tapaa sattumalta Ongyou nimiseen kolmikkoon, joka selvittelee myyttien todenperäisyyttä. Tapahtuman jälkeen Momosuke aikoo kirjoittaa kirjan, jossa julkaisee 100 kauhutarinaa lapsille. Matkatessaan ympäriinsä hän lähes sattumalta törmää Ongyouhun uudelleen ja uudelleen. Requiem from the Darkness käsittelee vanhoja japanilaisia myyttejä, joista osa on oikeasti aika pelottavia... Osa taas vähän sairaanpuoleisia. Pelkästään animen piirtojälki lisää karmivuutta - vahva varjostus- ja piirtojälki, josta ainakin itse pidin todella paljon.

Anime lähes kokonaan välttää kliseiset hahmot, joka on tietenkin iso plussa. Ei kukaan jaksa katsella samoja, jotka on jo monessa sarjassa nähnyt. Pieniä kliseitä toki on - hyvänä esimerkkinä varsin paljastavasti pukeutuva ja isorintainen Ogin.
Itse pidän kovastikin animesta ja se olen jo pariin otteeseen katsonut, RFTDn poikkeavuuden takia (niin piirtotyylin, kuin myös hahmojen poikkeavuuden takia). Ehdottomasti suosittelen kauhun ystäville.

Tiivistelmä:
+ Ei mitään "feikki" kauhua
+ Erikoinen toteutus
- Jotkut tarinat ovat vähän liiankin sairaita

Trinity Blood

Eng. nimi: Trinity Blood
Pokkareita: 13+ (Kiyo Kyujyo) (jatkuu edelleen)
Alkuperäinen novelli: Sunao Yoshida
Arvosana: 9-
Luettu: 1-12

Trinity Blood on yksi sellaisista mangoista, joka jaksaa ällistyttää monella lukukerralla. Sen törkeän upeaa piirtojälkeä jää moneen otteeseen ihailemaan ja tarkastelemaan niitä kaikkia yksityiskohtia. Vaikka juonena on kliseinen ihmiskunta (lähinnä kirkko) vs. vampyyrit se ei tällä kertaa ole huono asia. Tapahtumat sijoittuvatkin tulevaisuuteen, jossa puuvaarnojen tilalla aseina ovat hopealuotiset pistoolit.
Osa hahmoista tekee suuren vaikutuksen, osa taas ei. Trinity Bloodistakin löytyy se perheensä menettänyt ja muutenkin traumatisoitunut tyttö, jonka elämä rupeaa kusemaan enemmän mangan aikana. Mutta löytyy myös näitä ei niin tyypillisiä hahmoja -  esimerkkinä aivan ihmisennäköinen ja omalla tavallaan sympaattinen robotti. Ja toinen toistaan ihanempi muutaman ruudun hahmo.

Itse olen lukenut Trinity Bloodin monesti jo läpi ja manga kuuluu ehdottomasti top-5 listaani. Trinity Bloodissa tapahtuu paljon muutakin, kuin vain vampyyrien ja ihmisten välistä sotaa - juoni ei siis käy tylsäksi. Huumoria ei ole onneksi jätetty pois; kerta toisensa jälkeen nauraa Abelin sähläyksille ja vitseille.
Ehdottomasti suosittelen Trinity Bloodin lukemista kaikille - se kuuluu niihin sarjoihin, jonka jokainen itseään kunnioittavan otakun pitäisi lukea.

Tiivistelmä:
+ Aivan järisyttävän upea piirtotyyli
+ Huumori
- Tyypillinen juoni

Toradora!

Eng. Nimi: Toradora!
Jaksoja: 24 (J.C. Staff)
Alkuperäinen novelli: Yuyuko Takemiya (tarina), Yasu (taide)
Arvosana: 8
Katsottu: Koko anime

Toradora on perus kouluromantiikka sarja, jossa on mukana vain omia pieniä aineksia jotka parantavat sitä. Harmillisesti naispäähenkilö on jälleen ihastunut siihen suosittuun oppilaskunnan puheenjohtajaan ja ei uskalla puhua tälle. Ja taas miespäähenkilö on ihastunut siihen aina iloiseen ja aktiiviseen tyttöön.
Hahmoista jälleen löytyy ne kliseet - myös se lukiolainen tyttö, joka näyttää enemmän alakoululaiselta. Tällä kertaa hahmojen kliseiset luonteet eivät ole pilanneet sarjaa, melkempä ne sopivat animeen.Toradorasta kumminkin löytyy muutama erikoisempi hahmo; hyvänä esimerkkinä Ryuujin omalaatuinen äiti, joka tuntuu aina olevan hieman hiprakassa ja on enemmän se hoidettava "lapsi".

Toradoraa on turha syyttää huumorintajuttomuudesta - katsoessani sarjaa naureskelin välillä melkein kippurassa lattialla. Etenkin Ryuujin lemmikki-papukaijan epätoivoisille yrityksille lausua oma nimensä. Vaikka loppua kohden tulee erikoisia juonen käänteitä, niin Toradora on jo nähty - pystyy helposti ennustamaan tulevat tapahtumat ja ketkä lopulta päätyvät yhteen. Niistä huolimatta suosittelen kyllä Toradoraa katsottavaksi, itse en kauheasti tämän tyyppisistä sarjoista välitä, mutta Toradoran katsominen oli erittäin mukava kokemus.

Tiivistelmä:
+ Hauskuus
+ Muutama erikoisempi hahmo
- Kliseiset hahmot (jälleen)
- Ennalta arvattavuus

Gon

Eng. Nimi: Gon
Pokkareita: 7 (Masashi Tanaka)
Arvosana: 7+
Luettu: Koko manga

Gon on hieman erikoinen manga - siinä ei ole ollenkaan puhetta tai edes kunnollista ajattelua. Mangassa vain seikkailee pieni dinosauruksen poikanen Gon, joka pomottaa ja alistaa muita eläimiä. Se on myös täysin juoneton, joka tekee Gonista mukavaa luettavaa. Pienet saagat kestävät muutaman kappaleen, ja silloin tarina ja maisema muuttuu taas. Monet tarinat ovat varsin sympaattisia ja hauskoja. Usein juonettomissa sarjoissa jää kaipaamaan juonta, muttei Gonissa jossa sitä todellakaan ei jää kaipaamaan. Juonettomuus sopii hyvin.

Gonia lukiessa huomasin monesti jääneeni vain ihailemaan jälkeä, ja miten ne kaikki eläimet olivat piirretty. Se on jotain niin upeaa, kuin suoraan parhaista luontokirjoista. Ihan kateus iskee, koska ei todellakaan saa samanlaista jälkeä itse. Gon on myös hyvin kevyttä luettavaa juuri aiemmin mainitun puhettomuuden takia. Lukeminen on erittäin mielenkiintoinen kokemus ja todellakin suosittelen Gonin lukemista.

Tiivistelmä:
+ Aivan upeasti piirretyt eläimet
+ Juonettomuus
+/- Ei puhekuplia

Massugu ni Ikou

Eng. Nimi: Let's Walk Straight
Jaksoja: 9 (Yumeta Company)
Arvosana: 7½
Katsottu: Koko anime

Massugu ni Ikou on kyllä jotain aivan ihanaa katseltavaa, vaikka juonta ei ollenkaan ole. Hopeanuolen ja Weedin kaltaisen koira-animen jälkeen suosittelen tätä animea. Sen huoleton ja iloinen koiran-elämä on vain jotenkin... Ihanaa. Mitään verta ja suolenpätkiä ei ole, vaan yksinkertaista koirien elämää ja seikkailua kaupungissa. Massugu ni Ikoun katsominen saa hyvälle ja iloiselle päälle, vaikka olisi kauhea teiniangstaus menossa.
Hahmot ovat myös omaa laatuaan - kaikki ovat omalla tavallaan niin suloisia ja koiramaisia (oikeasti koiramaisia, ei sellaisia Hopeanuoli-koiria) ja kaikki ovat vielä eri rotua. Massugu ni Ikoun tyyli on myös varsin suloinen ja koirarodut ovat hyvin tunnistettavissa. Chibi-hahmoja tosin käytetään ehkä hieman liikaa.

Jokaisessa jaksossa on oma tarinansa, joka on osittain hyvä puoli, mutta toisaalta taas huono. Välillä toivoisi kunnollista juonta, joka veisi animea eteenpäin. Mutta toisaalta taas pikku-tarinat tekevät sarjasta huolettoman ja ihanan. Samat hahmot pysyvät jaksosta toiseen, joka sitoo Massugu ni Ikoun kokonaisuudeksi. Suosittelen animea ehdottomasti niille, jotka (ensinnäkin pitävät koirista) kaipaavat jotain huoletonta ja iloista katsottavaa synkkään ja harmaaseen arkeen.

Tiivistelmä:
+ Iloisuus ja huolettomuus
+ Toteutus
+/- Juonettomuus

Rozen Maiden

Eng. Nimi: Rozen Maiden

Jaksoja: Yhteensä 24 (Gentosha & Shueisha)

Alkuperäinen manga: Peach-Pit

Arvosana: 8+
Katsottu: Koko anime

Rozen Maiden on animeiden aatelia ideansa tähden - eipä ole monessakaan sarjassa nähty eläviä nukkeja, jotka syövät ja juovat ja elävät kuin ihmiset taistellen samalla täydellisen tytön asemasta. Pientä haaremi-sarjan makua kumminkin esiintyy, koska neljä seitsemästä Rozen Maiden-nukesta asuvat saman pojan luona.  Ehkä se on osa syy siihen, miksi mangaversio luetaan seineniksi....
Vaikka juoni on erikoinen, hahmot ei taas niinkään. Kaikki klisee-hahmot löytyvät seitsemän joukosta; se pomotteleva tsundare, itkupilli kakara, poikatyttö ja itsekäs kusipää... Ja niin edelleen. Sentään kyvyt ja voimat eivät ole tyypilliset vesi, tuli, ilma-tyylisiä. Vaan paljon mielikuvituksellisempia; ruusunlehdet, sulat, kristalli... Piristää mukavasti katsomiskokemusta.

Rozen Maiden on myös täynnä huumoria jolle jaksaa nauraa usean katselukerran jälkeen. Etenkin toisen kauden Kanarian epätoivoiset yritykset murtautua päähenkilön taloon. Ensimmäisellä katselu kerralla ei edes tajua Suiseisekin hokevan koko ajan desu-sanaa, myöhemmin sen huomaa ja se alkaakin hieman ärsyttämään ja käydä korviin. Pelkkää huumoria ei sarja ole laisinkaan - esimerkiksi Suigintoun tarina on hyvin liikuttava ja moni muu kohtaus, joka saa melkein kyyneleen ilmestymään silmäkulmaan. Rozen Maidenin ensimmäinen kausi on melkein turha, koska siinä ei tapahdu oikein mitään mikä edistäisi juonen kulkua. Mielestäni kaudet olisi voinut vain yhdistää yhdeksi kaudeksi, ja jättää muutama tylsempi jakso pois. Loppujen lopuksi Rozen Maiden on miellyttävä katsomiskokemus, ja suosittelen sen katsomista.

Tiivistelmä:
+ Idea
+ Toteutus
- Hahmojen kliseisyys
- Ensimmäisessä kaudessa ei oikeastaan tapahdu mitään

Black Blood Brothers

Eng. Nimi: Black Blood Brothers

Jaksoja: 12 (Group Tac)

Alkuperäinen novelli: Kôhei Azano (tarina), Yuuya Kusako (taide)

Arvosana: 8
Katsottu: Koko anime

Black Blood Brothers on varsin laadukas vampyyri-aiheinen anime. Itseäni ilahdutti suuresti vampyyrien klassikkoisuus - auringossa palaminen, arkussa nukkuminen ja he eivät pääse jonnekin paikkaan ellei heitä ole kutsuttu. Sitä on ilo katsoa näiden nykyisten vampyyrisarjojen jälkeen, joissa klassikkoisuutta ei enää ole. Hahmot välttävät ylikliseisyydet ja ovat varsin kekseliäitä. Jiroun samankaltaisuus Hellsing sarjan Alucardin kanssa hieman häiritsee, mutta onhan muuallakin samankaltaisia ja näköisiä hahmoja. Onneksi sentään Jiroun aseena on miekka, eikä povitaskuun mahtuva jättimäinen pistooli.

Ainoastaan jää harmittamaan juonen pienet kliseisyydet, siitä miten päähenkilö menetti "lemmittynsä" ja viimeisissä jaksoissa sitten taisteleekin henkensä kaupalla tätä vastaan saadakseen "kostonsa"... Ehkä se on hieman sekavankin puoleista, kun ei tiedä mitä on tapahtunut. Loppua kohden kumminkin asiat hieman selkenevät, alussa olevien flashbackkien takia. Harmillisesti anime ei välty näiltä kliseisiltä - monesti nähdyiltä kohtauksilta, jota on kaikissa sarjoissa on. Kumminkin pienet yllättävät juonikäänteet pelastavat sarjan ja nostavat arvosanaa. Huumori jaksaa hauskuuttaa monenkin katselukerran jälkeen ja piristävät paikoittain aika synkkää tarinaa. Virheistään huolimatta BBB on ehdottomasti katsomisen arvoinen anime, etenkin niille jotka rakastavat klassisia vampyyreja.

Tiivistelmä:

+ Vampyyrien klassikkoisuus

+ Huumori
+ Hahmot

- Pienet kliseet

Suzumiya Haruhi no Yuuutsu

Eng. nimi: The Melancholy of Haruhi Suzumiya
Jaksoja: 14 (Kyoto Animation-studio)
Alkuperäinen novelli: Nagaru Tanigawa (tarina), Noizi Ito (taide)
Arvosana: 9
Katsottu: Ensimmäinen kausi

Suzumiya Haruhi no Yuutsu vaikuttaa pintapuolisesti aika normaalilta koulu-sarjalta, mutta kun syventyy katsomaan muutaman ensimmäisen jakson huomaa sen olevan aivan jotain muuta. Tällä kertaa päähenkilö ei ihastu siihen koulun suosituimpaan poikaan, joka on Oppilaskunnan puheenjohtaja ja tätä rataa. Haruhi Suzumiya on todellakin jotain aivan muuta, mitä ei ennen ole nähty. Itse katsoin koko sarjan muutamassa päivässä ja olin aivan tyystin haltioissani. Itse niin vihaan niitä klisee-koulusarjoja, jotka ovat niin annalta arvattavia. Tätä katsoessani en todellakaan osannut arvata mitä seuraavaksi tulisi käymään.
Pääasiassa sarja välttyy kaikilta kliseiltä mitä kaikissa animeissa on, paitsi henkilöhahmojen suunnalta: Haruhi on se hyvin reipas, iloinen ja tomera tyttö joka pompottelee muita, Yuki on se, joka vain istuu hiljaa nurkassa neutraali ilme kasvoillaan... Ja niin edelleen. Tosin missä sarjassa ei nyt olisi näitä klisee-hahmoja. Sarjaa jaksaisi katsoa montakin jaksoa, koska jokainen jakso on laatua ja huumoria täynnä - joka vetoaa kuitenkin välillä enemmän mieskatsojiin. Ensimmäiset jaksot ovat vain hieman hämmentäviä, kun moni tärkeä asia tulee liian äkkiä selville. Toisaalta sehän on vain hyvä, koska silloin se ei jää jumittamaan paikalleen.

Yksi asia lumosi minut koko animen ajan, ja sen on piirtotyyli ja väritys joka on aivan hemmetin ihanaa jälkeä. Sitä jää vain välillä ihailemaan miten hyvin se on toteutettu ja miten hyvin esineet tehdään. Välillä ei edes keskity kunnolla tapahtumiin, kun jää vain ihailemaan. Haruhi Suyumiyan tyylissä on vain sitä jotain, joka miellyttää silmää. Yksi asia vain jäi harmittamaan, se ettei se varsinaisesti juonellisesti edennyt kamalasti. Pitää toivoa, että se etenisi enemmän toisessa kaudessa.
Pienistä vioista huolimatta Suzumiya Haruhi no Yuutsu on niitä sarjoja, joka kaikkien otakujen pitäisi katsoa.

Tiivistelmä:
+ Aivan upea toteutus
+ Huumori
+ Omaperäinen idea ja juoni
- ...joka ei kumminkaan kamalasti etene
- Hieman kliseiset hahmot