Princess Princess

Eng. nimi: Princess Princess
Pokkareita: 5 (Mikiyo Tsuda)
Animesovitus: Studio Deen
Arvosana: 6
Luettu: Koko manga

Princess Princess ei ole mitään hääppöistä luettavaa ja sen lukeminen ei ole millään tavalla erikoinen kokemus. Juonikin on kuin yaoi-fanin surkeasta päiväunesta; 3 harvinaisen kauniskasvoista poikaa puetaan säännöllisin väliajoin mekkoihin, jotta poikakoulun pojat saisivat jotain silmäniloa. Onhan se osittain ihan hyvä ja hauska idea, mutta ei siitä kunnollista juonta saa.
Kirja lupailee takakannessaan 100% poikarakkautta, joka jäi kumminkin lähes olemattomaksi viiden pokkarin aikana. Joka vain suurensi pettymystä. Hahmotkaan eivät ole mitenkään erikoisia, vain ihan normaaleja perushahmoja jota kaikkialla on . Jos jotain hyvää Princess Princessissä on, niin se on aivan upea piirtojälki. Ja pitää vain ihailla miten Tsuda sai kaikenmaailman röyhelöhameet näyttämään niin upeilta.

Princess Princessiltä ei siis kannata odottaa paljoakaan, koska suuremmalla todennäköisyydellä se ei tule täyttämään odotuksia. Enkä oikein monellekaan pysty tätä suosittelemaan muuksi kuin tylsän sadepäivän lukemiseksi - jos edes siksi.

Tiivistelmä:
+ Piirtojälki
- Sitä peruskamaa
- Tylsä juoni
- Olematon poikarakkaus

(Rabbit) Doubt

Eng. nimi: (Rabbit) Doubt
Pokkareita: 4 (Yoshiki Tonogai)
Arvosana: 8-
Luettu: Koko manga

Doubt on hyvin erikoinen manga, ja montaa samanlaista ei ole. Joukko teinejä on ilmottautunut Rabbit Doubt-nimiseen peliin, jossa yksi on susi ja muiden pitää selvittää kuka se susi on - ennenkuin kaniksi naamioitunut susi syö muut kanit. Kuten arvata saattaa peli muuttuu liiankin todeksi ja teinijoukko joutuvat hylättyyn rakennukseen, josta alkaa kauheat syyttelyt ja selvitykset, että kuka tämä susi on.
Itse pidin hyvinkin paljon mangasta ja sen omaperäisestä ideasta - josta hieman tuli mieleen SAW-elokuvat (joukko joutuu valehtelun takia hylättyyn varastorakennukseen ja yksi kerrallaan rupeaa kuolemaa). Ei se niin paljoa harmittanut kuin Doubtin loppu - omat epäilykseni siitä kuka on susi osuivat oikeiksi. Muutenkin manga on paikoittain hyvin ennalta arvattavissa ja jo ensimmäisissä chaptereissa tietää, ketkä tulee kuolemaan.

Hahmojen suunnalta Doubt ei ole niin loistava, koska kaikki nämä kliseet löytyvät jälleen - joka on hyvin tyypillistä tämän tyyppisissä sarjoissa. Onneksi tylsät hahmot eivät nyt pilaa mangan mahtavuutta ja ideaa. Olen onnellinen siitä, että sarja täyttää lupauksensa ja ei ole mitään kauhua vain parin veripisaran takia. Luettuani Doubtin ensimmäistä kertaa läpi lopussa tuli heti ajatus "En enää ikinä valehtele", koska mangssa sillä oli tuhoisat seuraukset. Mutta mahtaa ajatus myös johtua siitä, että sain tämän luettua joskus kahden aikaan yöllä... Pienistä miinuksista huolimatta - suosittelen lukemaan.

Tiivistelmä:
+ Todella omaperäinen idea
- Aika ennalta arvattavissa
- Tyypilliset hahmot

Kore wa Zombie desu ka?

Eng. Nimi: Is this a Zombie?
Jaksoja: 12 (Studio Deen)
Alkuperäinen novelli: Sinichi Kimura (tarina), Muririn Kobuichi (taide)
Arvosana: 8½
Katsottu: Ensimmäinen kausi

Luin sarjasta ensimmäisen kerran Anime-lehdestä. Kaksi sanaa herätti heti minun ja kaverini kiinnostuksen: "Taikapoika zombie". Heti päästyämme meille rupesimme katsomaan sarjaa. Ensimmäinen ajatus oli: "Mitä helvettiä me juuri katsomme?" ja sama miete toistuu jaksosta toiseen naurukohtauksien välillä. Kore wa Zombie desu ka on kaikin puolin hyvin nerokas sarja - oletko aiemmin törmännyt animeen, jossa olisi samaan aikaan zombeja, taikatyttöjä ja ninjavampyyreita?
Tästä päästäänkin juoneen ja hahmoihin... Pidän suuresti animen juonesta: Nekromantia Yuu pelasti päähenkilö Ayumun kuolemalta tekemällä tästä zombien. Kaksikko rupesi asumaan Ayumun luona ja pian joukkoon on liittynyt taikatyttö (jonka voimat Ayumu tahattomasti vie) ja ninjavampyyri, jotka taistelevat megalo-hirviöitä vastaan. Megalot tosin olivat useimmiten hieman kyseenalaisia.... Mm. Pedobearin kaksoisveli, perverssi katkarapu ja perverssit meduusat... Juonikäänteet tekivät varsin mielenkiintoista katsottavaa ja ei millään olisi jaksanut odottaa uuden jakson ilmestymistä.

Kore wa Zombie desu ka:n hahmot ovat erittäin erikoisia... Osa kliseisiä ja osa ei. Ja on hankala keksiä mitä sarjassa EI ole. Itse miellyin aika moneen hahmoon ja varsinaisesti ei edes inhokkia noussut. Kaikki olivat omalla tavallaan ihania ja osittain ärstyttäviä. Sarjan "pahis" King of Night on varsin sympaattinen ja omalla tavallaan järjettömän ihana.
Suosittelen ehdottomasti sarjaa katsottavaksi niille kaikille, jotka kestävät katsella ecchiä ja muutenkin epämääräistä materiaalia. Jos oma huumorintaju on tarpeeksi pimeää, nauraa varmasti Kore wa Zombie desu kan huumorille.

Tiivistelmä:
+ Aivan nerokas sarja!
+ Mukava uusi näkemys zombeista
- Välillä liiankin... sairas
- Viimeinen jakso pelkkää fan-serviceä miehille

Princess Tutu

Eng. nimi: Princess Tutu
Jaksoja: 38 (Hal Film Maker-studio)
Alkuperäinen manga: Mizune Shinonome
Arvosana: 7
Katsottu: Koko anime

Yleisesti ottaen vihaan Mahou Shoujo-sarjoja, koska ne tuntuvat menevän mansikan tuoksuiseksi glitter-paskaksi, jossa on yleensä vielä 5 taikatyttöä joista se puna/pinkki-tukkainen on päähenkilö ja korviaan myöten pihkassa koulun suosituimpaan poikaan... Princess Tutussa se ei mene niin tyypillisesti. On vain kaksi taikatyttöä, jotka kyllä ovat viholliset. Tämä anime on ainoa Mahou Shoujo sarja josta todellakin pidin. Juoni on erikoisempi, nyt ei ole maailman pelastus kyseessä. Päähenkilön Ahirun - joka on oikeasti ankka, joka sai ihmisenmuodon käy balettikoulua. Ahirun täytyy kerätä ihastuksensa sydämmen palaset, jotta tämä saisi tunteensa takaisin. Jos en väärin muista juoni on jostain vanhasta sadusta. Princess Tutun loppu on myös erikoisempi, koska se ei todellakaan pääty sillä tavalla jolla sen luulisi loppuvan.

Hahmot ovat yksi erikoisuus, koska kaikki hahmot eivät ole ihmisiä. Balettikoulussa ihmisten seassa on myös furry-hahmoja. Baletin opettajakin on (hieman pervo) kissa. Muutamat hahmot yllättävät Princess Tutun aikana - erästäkin erehdyin luulemaan silkaksi kusipääksi, mutta totuus oli toinen. Erityisen onnellinen olen siitä, ettei Ahirun transformaatio ole tyypillinen glitter-glitter-naked-glitter tyylinen niin kuin useammissa sarjoissa on. Vaan muutos tapahtuu siveellisesti ankan munan sisällä. Nyt ei myöskään tule näkemään kymmeniä eri muutoksia kymmeniltä hahmoilta, joka on todella helpottavaa. Suosittelen Princess Tutun katsomista etenkin niille, jotka pitävät Mahou Shoujo sarjoista ja myös niille, jotka niistä eivät kamalasti välitä.

Tiivistelmä:
+ Erikoisempi idea
+ Furry hahmot ihmisten seassa
- Mutta silti aika tyypillinen Mahou Shoujo