Pokemon Adventures

(Yllätysarvostelu)
Eng. Nimi: Pokemon Adventures
Pokkareita: 38+ (Hidenori Kusaka) (jatkuu edelleen)  (tarina), Mato (taide)
Alkuperäisteos: Pokemon-pelit (Nintendo)
Arvosana: 8
Luettu: 1-7 (Gen 1 saga)

Toinen varmasti melkein kaikille tuttu klassikko lapsuudesta - kumminkin manga eroaa hyvin paljon animesta. Manga menee enemmän pelisarjojen mukaan ja hahmot ovat nimetty näiden mukaan (Red, Blue, Green, Yellow...). Mielestäni manga versio on paljonkin parempi tähän kökköön animeen, joka keskittyy vain yhteen hahmoon. Mangassa on muutakin ja Ashin esikuvan Redin ensummäinen pokemon ei todellakaan ollut Pikachu. Tarinan alku pääosin keskittyy Redin matkaan, mutta voitettuaan Pokemon Leaguen hän joutuu ongelmiin - joka johtaa tämän ystävien ja jopa yllättävien Rakettiryhmän jäsenien liittoutumista yhteistä vihollista vastaan, Elite Fouria
Manga on myös realistisempi, kuin klassikoksi noussut anime. Animessa monen voltin sähköisku oli arkipäivää ja  ei näytä tuntuvan missään. Kumminkin mangaversiossa näkee tämän sattuvan, ja pokemoneiltakin melkein veri lentää taisteluissa. Hengen lähtö on oikeasti välillä lähellä.

Piirtotyyli ei paljoa erotu animesta ja aluksi se pistää ilkeästi silmään, tähän kumminkin pian tottuu ja sen unohtaa. Huumoria ei ole kokonaan unohdettu ja monelle tilanteelle päätyy naureskelemaan. Hahmot ovat osin mitäänsanomattomia, mutta samalla kiinnostavia luoden uuden ulottuvuuden. Animen hahmot perustuvat mangassa esiintyviin;  ei tarvitse olla ruudinkeksijä että tajuaa Ashin perustuvan Rediin ja Garyn Bluehen. Kaikki hahmot eivät kumminkaan onneksi päätyneet animeversioon, esimerkiksi inhokkini Green, joka useinkin yrittää hyötyä muista henkilöistä.
Sanon tähän saman, kuin Hopeanuolen kohdalla; jos anime versio oli pettymys - lue mangaa ja tuomitse vasta sitten.

Tiivistelmä:
+ Erilaisuus animea kohtaan
+ Peleihin pohjautuminen (evoluution voi esimerkiksi pysäyttää painamalla pokedexistä cancel)
+ Realistisempi
+ Astetta pahemmat pahikset
- Osittain piirtotyyli
- Jotkut kliseiset hahmot

Välitiedoite #3

Hei olemattomat lukijani <3 

Ilmoittelen parista asiasta nyt. Ensinnäkin se, että Clannad haaste saattaa venyä - päätin tehdä sitä vain silloin kun olen yksin kotona, joten vanhempieni työt hieman määräilevät. Mutta eiköhän nyt parissa viikossa kerkeä tulla ensimmäinen blog siitä.

Toinen asia on se, että olen menossa piakkoin järkestettävään Desucon Frostbiteen, pukeutuneena tunnetuksi Death Noten L:äksi. Otan luultavasti jonkun ison random kyltin mukaani.

Kolmas on se, että päätin antaa teille mahdollisuuden pyytää minua arvostelemaan joku anime/manga. Mutta ottakaa se huomioon, jos en vaikka pidä sarjasta ja sitä on 200 jaksoa tuskin tulen katsomaan edes neljännestä. Tai vaikka olisi lyhyempi, arvostelen siltä pohjalta mitä olen lukenut/katsonut.

Pyyntöjä voitte laittaa mihin tahansa kommentoimalla, tietysti mieluiten tähän - tai vaikka DeviantArtissa (Kahvinporo nimellä löytyy) tai mistä nyt saat helpommin kiinni.

 

Ginga Nagareboshi Gin

Eng. nimi: Silver Fang, Suomenkielinen nimi: Hopeanuoli
Pokkareita: 18 (Yoshiro Takahashi)
Alkuperäisteos: Jatkoa Ginga Densetsu Rikille (Yoshiro Takahashi)
Arvosana: 9-
Luettu: 1-18

Varmasti jokaiselle lapsuudesta tuttu Hopeanuoli, kertoo nuoresta karhukoirasta, joka lähtee villikoira lauman mukaan etsimään Japanin parhaimmat soturit, jotta voisivat kukistaa hirviökarhu Akakabuton. Monelle se jääkin vain tähän, kun ovat katsoneet leikatun version animesta ja olleet pettyneitä näkemäänsä. Animesovitus on aivan surkea mangaversioon verratuna. Mangassa välillä jää vain ihailemaan miten tarkkaa ja upeaa jälkeä Takahashi on tehnyt. Olen sitä mieltä ettei Hopeanuolta voi tuomita pelkästään animen perusteella, tarinahan ei pääty karhunliha grillijuhliin vaan mukaan astuu sudet ja näiden kahdeksan soturia.
Luettuani viimeisen pokkarin jäin vain fiilistelemään sarjan mahtavuutta. Tälläistä tunnetta ei monikaan sarja ole jättänyt, useimmiten jää hieman tyhjä olo ja hieman mitäänsanomaton. Hopeanuoli tekee kumminkin loppunsa tyylillä ja tunteella.

Täydellinen manga ei Hopeanuoli kumminkaan ole - eniten itseäni ja varmasti monia muita häiritsee moni seikka esimerkiksi; minne Ginin tiikerinraidat lopulta hävisivät ja minne jotkut hahmot hävisiät (jos eivät kuolleet)? Minua ei haittaa se, että alle vuoden ikäinen pentu hakkaa kunnolla täysikasvuisen sudenkin - sarjanhan voi monen muunkin elementin mukaan lukea osittain jo fantasiaan, joten mitäpä väliä.Turha sitä mennä nirpottamaan tyhmistä asioista.
Suosittelen ainakin mangaan tutustumista kaikille ja etenkin niille, joille animesovitus ei mitään antanut. Ainakin tulee kunnon nostalogiapaukku, kun vielä muistelee suomidubin ihanuutta.

Tiivistelmä:
+ Piirrostyyli
+ Erikoinen juoni ja hahmojen iskut
+ Monenlaisia hahmoja, eikä liikaa kliseitä
- Joidenkin hahmojen unohtuminen
- Pienet yksittäiset asiat

Haaste hyväksytty

Enpä ole suoraan sanottuna jaksanut kirjoitella mitään pitkään aikaan (kuka tätä edes seuraa).

Tuossa äsken kamuni haastoin minut katsomaan Clannadin ja Clannad After Story animen - itkemättä laisinkaan. Ehkei haaste taida olla niin helppo, kuin miltä kuulostaa... Mutta katsotaan nyt. Se että miksi ilmoitin siitä tähän (kuka edelleen tätä seuraa...) on se, että rupean pitämään blogia aiheesta tähän näin.

Toivottakaa onnea haasteeseen, toivon onnistuvani. Ylpeys tässä kyseessä 8DDD

Bokusatsu Tenshi Dokuro-chan

Eng. Nimi: Bludgeoning  Angel Dokuro-chan
Jaksoja: 12 (Hal Film Maker-Studio)
Alkuperäinen novelli: Masaki Okayu (tarina) ja Torishimo (taide) || 12 pokkaria
Arvosana: 6-
Katsottu: Koko anime

Bokusatsu Tenshi Dokuro-chan on hyvinkin omalaatuinen anime. Sarjan päähenkilö Sakura tulee keksimään tulevaisuudessa keksinnön, joka pysäyttää naisten fyysisen kehityksen 12 ikävuoden kohdalla (lolicon-maailma). Jumala ei salli tätä ja lähettää Dokuro enkelin murhaamaan Sakuran. Dokuro kumminkin tykästyy Sakuraan ja herättää tämän aina eloon, jonka takia Sakura saakin enemmän enkeleitä peräänsä. Tässä vaiheessa sarjaa alkaa jo ajattelemaan, että mitä helvettiä taas oikein katson.
Oudommaksi vain menee hyvin nolojen tilanteiden kautta mihin Dokuro Sakuran ajaa. Sarjan lyhyt "toinen kausi" on oikeastaan aivan turha ja sekava - Dokuron lisäksi Sakuran luona asuu myös kaksi muuta enkeliä. Ja toinen kausi on oikeastaan vain fan-serviceä.

Hahmotkaan eivät ole kummoisia. Jälleen löytyy nämä klisee hahmot; Sakura on se luokan syrjitty jota yli-normaali Shizuka puolustaa, Dokuro on ihme ylipirteä, mutta omalla tavalla hauskakin. Sarjan huumori ei pure kovinkaan moniin: kyllähän sitä joskus repeää, kun Dokuro taas silpoo Sakuran pään. BTDC ei ole erikoisempaa katseltavaa ja sopii ainoastaan tylsille sadepäiville, jolloin ei jaksa katsoa mitään järkevää - eli kun tälläinen päivä satuu niin Bokusatsu Tenshi Dokuro-chan on oiva vaihtoehto.

Tiivistelmä:
+ Ihan omaperäinen idea
+/- Huumori puree tai ei pure
- Loppujen lopuksi aika laimea

Välitiedoite #2

Jos ette satuneet huomaamaan jo, niin olen laittanut arvosteluihin alatunnisteisiin animeiden genrejä. Ja jos painatte niitä niin sivu avautuu niin, että näet kaikki arvostelut samasta genrestä. Ehkä voisi niin löytää helpommin sopivia sarjoja...
Ulkoasukin muttui ja arvosteluja laitan sitä mukaan, kun saan uuden sarjan katsottua/luettua. Tässä vaiheessa voin myös sanoa kiitokset Hiswalle, joka toimii betalukijanani. Kiitokset hänelle, ettei pahimmat typot ole päätyneet itse arvosteluihin.


Ja te (olemattomat) lukiani... Olen nähtävissänne ensiviikolla Desuconissa (teille tuskin tarvitsee kertoa missä se on).
Pukeudun Black Blood Brothers sarjan Zelman Clockiksi:
Nähdään siellä sitten, ja tulkaa rohkeasti vain moikkaamaan jos bongaatte minut.

Jigoku Shoujo

Eng. nimi: Hell Girl
Jaksoja: 26 (Studio Deen & Aniplex)
Mangasovitus: Miyuki Etô
Arvosana: 7+
Katsottu: Ensimmäinen kausi

Kiinnostuin heti sarjasta kuullessani siitä kaveriltani. Aloin heti katsomaan sitä ja aluksi meni yhteen putkeen monta jaksoa, lopulta se alkoikin kyllästyttää. Hyvä idea toteutettiin huonosti: Helvetintyttö Enma Ai palvelijoineen toimittaa syntisiä sieluja Helvettiin - pyynnöstä. Useimmissa jaksoissa joku oli tehnyt pahaa jakson päähenkilölle, jonka takia tämä kirjoitti vihamiehensä nimen keskiyöllä aukeavalle nettisivulle. Tähän sopimukseen liittyy yksi varjopuoli - kuollessaan joutuu itsekin Helvetin tuliin. Myöhemmissä jaksoissa Hajime tyttärineen yrittää pysäyttää Enman touhut, ja selviääkin että Hajimen tyttärellä Tsugumilla onkin enemmän tekemistä Enman kanssa.
Henkilöhahmot ovat erikoisia, mutta päällisin puolin tylsiä ja ärsyttäviä, etenkin pikkuvanha maailmanparantaja Tsugumi.

Jigoku Shoujo olisi toiminut paremmin, jos se olisi ollut 10 jaksoa lyhyempi. Keskivälissä kyllästyy ainaiseen samaan jaksokuvioon ja toivoo suurta vaihtelua, joka tulee vasta viimeisissä jaksoissa. Yksi asia on kumminkin toteutettu hyvin... Eri syyt miksi joku haluaa lähettää toisen Helvettiin. Välillä syyt menevät hieman kummallisiksi - no eipä ole mielikuvituksen puutetta. Lievästä tylsyydestä huolimatta suosittelen ehdottomasti katsomaan.

Tiivistelmä:
+ Idea
- Kulkee liian hitaasti
- Hahmot

MM!

Eng. nimi: MM!
Jaksoja: 12 (Xebec-studio)
Alkuperäinen novelli: Akinari Matsuno (tarina), QP:Flapper (taide)
Arvosana: 9
Katsottu: Koko anime

Kaikessa outoudessaan ja erikoisuudessaan MM! on erittäin hauska anime. Kouluanimeksi juoni ei ole lainkaan tyypillinen - päähenkilö Tarou haluaa päästä masokistisuudestaan eroon ja ilmottautuu Second Volunteer Clubin jäseneksi. Jossa kovapäinen jumala Mio lupaa parantaa hänet siitä. Joukkoon liittyy myös mieskammoinen Arashiko. MM! on sarja, josta ei oikeastaan puutu yhtäkään hahmotyyppiä: lättärintaisesta lukiolaisesta 10 vuotiaaseen tekniikkaneroon ja loleista voimaan saavaan jätkään.Vaikka hahmoja voisi sanoa kliseiksi, tässä ne toimivat - onhan MM! silkkaa parodiaa toisista animeista ja animeiden hahmoista. Erityisesti Mio ja Arashiko muisuttavat Toradoran hahmoja, ja samankaltainen kolmiodraama on näiden ja Taroun välillä, kuin Toradoran Taigan, Minorin ja Ryuujin välillä... Ulkonäössäkin on jotain samaa.

MM! on täynnä huumoria, joka on pääpiirteittäin aika outoa ja pervoa. Alussa nauraa vedet silmissä ja loppua kohden mentäessä on jo kaatunut lattialle nauramaan. Etenkin DB-parodia jaksoissa itse nauroin katketakseni. Välillä huumori ältyy liiankin perverssiksi ja silloin ei tiedä pitääkö itkeä vai nauraa.
Nähtyään MM!n ensimmäisen jakson, on pakko siirtyä seuraavaan ja aina loppuun asti. Se vie mukanaan ja naurattaa yhä uudelleen ja uudelleen. 12 jaksoa tuntuu aivan liian vähältä näin mahtavalle idealle. Suosittelen katsomaan.

Tiivistelmä:
+ Hauska idea
+ Huumori
- Välillä liiankin sairasta

Oruchuban Ebichu

Eng. Nimi: Ebichu the Housekeeping Hamster
Jaksoja: 24 (Group Tac)
Alkuperäinen manga: Risa Itou
Arvosana: 7
Katsottu: Koko anime

Varmaan yksi niistä oudoimmista ja pervoimmista animeista mitä on ikinä tehty. Anime kertoo hamsterista (joka erehdyttävästi muistuttaa Hamtaroa), joka on "taludenpitäjänä" mestarinsa (eli omistajansa) talossa ja siivoilee ja laittaa pyykkiä. Jaksoissa kuvataan näiden varsin erikoista yhteisoloa... Ebichulla on pahana tapana kertoa noloja juttuja mestaristaan vieraille (mm. millaisia pantsuja tämä pitää) ja muuta sellaista. Luvassa on paljon varsin pervoja ja verisiä hetkiä (kun Ebichu on heitetty seinään päin tai tallottu maahan).
Katsoessani Oruchuban Ebichua... Minulle tuli usein olo "Mitä helvettiä katson ja miksi?". Halusin monesti lopettaa, mutta olihan se nyt aivan pakko katsoa sarja ihan loppuun asti. Monet varmaan miettivät, pitäisikö heidän itkeä vai nauraa, kun katsovat Oruchubun Ebichua - sama oli minulla. Kannattaa todellakin varautua nenäliinoin ja siihen, että nauraa kippurassa lattialla.

Animen hahmoista on hankala sanoa mitään, koska Ebichu oli keskeisin hahmo ja oli kolme muuta päähahmoa. Siitä huolimatta voisin sanoa, että sarjan kaikki hahmot ovat omalla tavallan hyvin erikoisia. Eräs mieshahmokin menee ihastumaan Ebichuun korviaan myöten. Itse Ebichu on varmaan sarjan paras hahmo (joka osaa muuten puhua ihmisten kieltä) - tämä pieni kultainen hamsteri on vain sitä jotain, mitä monessakaan hahmossa ei ole.
Suosittelen Oruchuban Ebichua kaikille niille, jotka osaavat nauraa täysin oudoille ja pervoille asioille. 24 jaksoa menee nopeasti päivässä, koska jokainen jakso kestää vain 8 minuuttia.

Tiivistelmä:
+ Huumori
+ Totaalisen random
+ Ebichuman-episodet
- Ehkä hieman liian sekstinen

Chi's Sweet Home

Eng. Nimi: Chi's Sweet Home
Jaksoja: 104 (Madhouse Ltd.)
Alkuperäinen manga: Kanata Konami
Arvosana: 7
Katsottu: Koko anime

Chi's Sweet Home on yhdellä sanalla aivan mielettömän suloinen anime, jossa pienen Chi-kissanpennun elämää kuvataan tämän silmistä. On erittäin huvittavaa nähdä miten kissanpoikanen näkee tämän maailman. Välillä huomaa nauravansa melkein vedet silmissä Chin kommelluksille, seuraavassa vaiheessa taas melkein parkuu älyttömän herkän, surullisen ja suloisen kohtauksen takia. Huumorilta ei anime laisinkaan välty, mutta ei koko sarjaa vitsiksi ole heitetty... Chi's Sweet Homessa on paljonkin hyvin liikuttavia kohtauksia.
Aluksi saattaa hieman kauhistua jaksomäärää, mutta CSH on varsin helppoa katsottavaa - jaksot kestävät vain kokonaisuudessaan kolme minuuttia. Tähän animeen jää myös helposti koukkuun; kun on katsonut ensimmäisen jakson haluaa heti katsoa seuraavan, ja taas seuraavan nähdäkseen mitä tapahtuu seuraavaksi. Pian huomaakin katsovansa viimeistä jaksoa ja harmittelee animen loppumista (ei hätää, CSH on toinen kausi "Chi's New Address", jossa jaksoja on yhtä paljon).

Vaikka anime keskittyy pääasiassa suloiseen Chi'hin, niin ovat muutkin hahmot eläinhahmot hellyyttäviä. Ihmishahmot ovat lähinnä vain huvittavia: Eläinkaupan yli-innokas myyjä ja Youhein erikoiset kaverit. Chi's Sweet Home on kaikinpuolin hellyyttävä ja suloinen sarja, mutta jotain siitä jää puuttumaan. Kyse ei ole nyt juonesta, jota ei kunnolla ole. En osaa oikein sanoa mitä animesta puuttuu - jotain vain jäi kovasti kaipaamaan sitä katsoessa.

Tiivistelmä:
+ Aivan älyttömän söpö
+ Chin oma näkemys maailmasta
- Jotain puuttuu