Pokkareita: 18 (Yoshiro Takahashi)
Alkuperäisteos: Jatkoa Ginga Densetsu Rikille (Yoshiro Takahashi)
Arvosana: 9-
Luettu: 1-18
Varmasti jokaiselle lapsuudesta tuttu Hopeanuoli, kertoo nuoresta karhukoirasta, joka lähtee villikoira lauman mukaan etsimään Japanin parhaimmat soturit, jotta voisivat kukistaa hirviökarhu Akakabuton. Monelle se jääkin vain tähän, kun ovat katsoneet leikatun version animesta ja olleet pettyneitä näkemäänsä. Animesovitus on aivan surkea mangaversioon verratuna. Mangassa välillä jää vain ihailemaan miten tarkkaa ja upeaa jälkeä Takahashi on tehnyt. Olen sitä mieltä ettei Hopeanuolta voi tuomita pelkästään animen perusteella, tarinahan ei pääty karhunliha grillijuhliin vaan mukaan astuu sudet ja näiden kahdeksan soturia.
Luettuani viimeisen pokkarin jäin vain fiilistelemään sarjan mahtavuutta. Tälläistä tunnetta ei monikaan sarja ole jättänyt, useimmiten jää hieman tyhjä olo ja hieman mitäänsanomaton. Hopeanuoli tekee kumminkin loppunsa tyylillä ja tunteella.
Täydellinen manga ei Hopeanuoli kumminkaan ole - eniten itseäni ja varmasti monia muita häiritsee moni seikka esimerkiksi; minne Ginin tiikerinraidat lopulta hävisivät ja minne jotkut hahmot hävisiät (jos eivät kuolleet)? Minua ei haittaa se, että alle vuoden ikäinen pentu hakkaa kunnolla täysikasvuisen sudenkin - sarjanhan voi monen muunkin elementin mukaan lukea osittain jo fantasiaan, joten mitäpä väliä.Turha sitä mennä nirpottamaan tyhmistä asioista.
Suosittelen ainakin mangaan tutustumista kaikille ja etenkin niille, joille animesovitus ei mitään antanut. Ainakin tulee kunnon nostalogiapaukku, kun vielä muistelee suomidubin ihanuutta.
Tiivistelmä:
+ Piirrostyyli
+ Erikoinen juoni ja hahmojen iskut
+ Monenlaisia hahmoja, eikä liikaa kliseitä
- Joidenkin hahmojen unohtuminen
- Pienet yksittäiset asiat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti