Pokemon Adventures

(Yllätysarvostelu)
Eng. Nimi: Pokemon Adventures
Pokkareita: 38+ (Hidenori Kusaka) (jatkuu edelleen)  (tarina), Mato (taide)
Alkuperäisteos: Pokemon-pelit (Nintendo)
Arvosana: 8
Luettu: 1-7 (Gen 1 saga)

Toinen varmasti melkein kaikille tuttu klassikko lapsuudesta - kumminkin manga eroaa hyvin paljon animesta. Manga menee enemmän pelisarjojen mukaan ja hahmot ovat nimetty näiden mukaan (Red, Blue, Green, Yellow...). Mielestäni manga versio on paljonkin parempi tähän kökköön animeen, joka keskittyy vain yhteen hahmoon. Mangassa on muutakin ja Ashin esikuvan Redin ensummäinen pokemon ei todellakaan ollut Pikachu. Tarinan alku pääosin keskittyy Redin matkaan, mutta voitettuaan Pokemon Leaguen hän joutuu ongelmiin - joka johtaa tämän ystävien ja jopa yllättävien Rakettiryhmän jäsenien liittoutumista yhteistä vihollista vastaan, Elite Fouria
Manga on myös realistisempi, kuin klassikoksi noussut anime. Animessa monen voltin sähköisku oli arkipäivää ja  ei näytä tuntuvan missään. Kumminkin mangaversiossa näkee tämän sattuvan, ja pokemoneiltakin melkein veri lentää taisteluissa. Hengen lähtö on oikeasti välillä lähellä.

Piirtotyyli ei paljoa erotu animesta ja aluksi se pistää ilkeästi silmään, tähän kumminkin pian tottuu ja sen unohtaa. Huumoria ei ole kokonaan unohdettu ja monelle tilanteelle päätyy naureskelemaan. Hahmot ovat osin mitäänsanomattomia, mutta samalla kiinnostavia luoden uuden ulottuvuuden. Animen hahmot perustuvat mangassa esiintyviin;  ei tarvitse olla ruudinkeksijä että tajuaa Ashin perustuvan Rediin ja Garyn Bluehen. Kaikki hahmot eivät kumminkaan onneksi päätyneet animeversioon, esimerkiksi inhokkini Green, joka useinkin yrittää hyötyä muista henkilöistä.
Sanon tähän saman, kuin Hopeanuolen kohdalla; jos anime versio oli pettymys - lue mangaa ja tuomitse vasta sitten.

Tiivistelmä:
+ Erilaisuus animea kohtaan
+ Peleihin pohjautuminen (evoluution voi esimerkiksi pysäyttää painamalla pokedexistä cancel)
+ Realistisempi
+ Astetta pahemmat pahikset
- Osittain piirtotyyli
- Jotkut kliseiset hahmot

Välitiedoite #3

Hei olemattomat lukijani <3 

Ilmoittelen parista asiasta nyt. Ensinnäkin se, että Clannad haaste saattaa venyä - päätin tehdä sitä vain silloin kun olen yksin kotona, joten vanhempieni työt hieman määräilevät. Mutta eiköhän nyt parissa viikossa kerkeä tulla ensimmäinen blog siitä.

Toinen asia on se, että olen menossa piakkoin järkestettävään Desucon Frostbiteen, pukeutuneena tunnetuksi Death Noten L:äksi. Otan luultavasti jonkun ison random kyltin mukaani.

Kolmas on se, että päätin antaa teille mahdollisuuden pyytää minua arvostelemaan joku anime/manga. Mutta ottakaa se huomioon, jos en vaikka pidä sarjasta ja sitä on 200 jaksoa tuskin tulen katsomaan edes neljännestä. Tai vaikka olisi lyhyempi, arvostelen siltä pohjalta mitä olen lukenut/katsonut.

Pyyntöjä voitte laittaa mihin tahansa kommentoimalla, tietysti mieluiten tähän - tai vaikka DeviantArtissa (Kahvinporo nimellä löytyy) tai mistä nyt saat helpommin kiinni.

 

Ginga Nagareboshi Gin

Eng. nimi: Silver Fang, Suomenkielinen nimi: Hopeanuoli
Pokkareita: 18 (Yoshiro Takahashi)
Alkuperäisteos: Jatkoa Ginga Densetsu Rikille (Yoshiro Takahashi)
Arvosana: 9-
Luettu: 1-18

Varmasti jokaiselle lapsuudesta tuttu Hopeanuoli, kertoo nuoresta karhukoirasta, joka lähtee villikoira lauman mukaan etsimään Japanin parhaimmat soturit, jotta voisivat kukistaa hirviökarhu Akakabuton. Monelle se jääkin vain tähän, kun ovat katsoneet leikatun version animesta ja olleet pettyneitä näkemäänsä. Animesovitus on aivan surkea mangaversioon verratuna. Mangassa välillä jää vain ihailemaan miten tarkkaa ja upeaa jälkeä Takahashi on tehnyt. Olen sitä mieltä ettei Hopeanuolta voi tuomita pelkästään animen perusteella, tarinahan ei pääty karhunliha grillijuhliin vaan mukaan astuu sudet ja näiden kahdeksan soturia.
Luettuani viimeisen pokkarin jäin vain fiilistelemään sarjan mahtavuutta. Tälläistä tunnetta ei monikaan sarja ole jättänyt, useimmiten jää hieman tyhjä olo ja hieman mitäänsanomaton. Hopeanuoli tekee kumminkin loppunsa tyylillä ja tunteella.

Täydellinen manga ei Hopeanuoli kumminkaan ole - eniten itseäni ja varmasti monia muita häiritsee moni seikka esimerkiksi; minne Ginin tiikerinraidat lopulta hävisivät ja minne jotkut hahmot hävisiät (jos eivät kuolleet)? Minua ei haittaa se, että alle vuoden ikäinen pentu hakkaa kunnolla täysikasvuisen sudenkin - sarjanhan voi monen muunkin elementin mukaan lukea osittain jo fantasiaan, joten mitäpä väliä.Turha sitä mennä nirpottamaan tyhmistä asioista.
Suosittelen ainakin mangaan tutustumista kaikille ja etenkin niille, joille animesovitus ei mitään antanut. Ainakin tulee kunnon nostalogiapaukku, kun vielä muistelee suomidubin ihanuutta.

Tiivistelmä:
+ Piirrostyyli
+ Erikoinen juoni ja hahmojen iskut
+ Monenlaisia hahmoja, eikä liikaa kliseitä
- Joidenkin hahmojen unohtuminen
- Pienet yksittäiset asiat

Haaste hyväksytty

Enpä ole suoraan sanottuna jaksanut kirjoitella mitään pitkään aikaan (kuka tätä edes seuraa).

Tuossa äsken kamuni haastoin minut katsomaan Clannadin ja Clannad After Story animen - itkemättä laisinkaan. Ehkei haaste taida olla niin helppo, kuin miltä kuulostaa... Mutta katsotaan nyt. Se että miksi ilmoitin siitä tähän (kuka edelleen tätä seuraa...) on se, että rupean pitämään blogia aiheesta tähän näin.

Toivottakaa onnea haasteeseen, toivon onnistuvani. Ylpeys tässä kyseessä 8DDD